Aloitamme vertaamalla toisiinsa kahden aikamme eurooppalaisen asiantuntijan näkökulmia oppimisen roolista uusissa innovaatioyhteiskunnissa ja pohtien niitä sen jälkeen tarkemmin. Haemme sen jälkeen vauhtia menneisyydestä muutamasta työpohjaisen oppimisteorian klassikosta, joiden perusteella löydämme lupaavia polkuja tulevaisuuteen. Pohdintamme perustuu meneillään oleviin keskusteluihin, sekä vankkaan kokemukseemme oppilaitosten ja työpaikkojen monitahoisiin liitäntäpintoihin ja yhteisiin oppimisympäristöihin liittyvien ongelmien ratkaisuista.

Globalisaatio toi systeemiälyn menestystekijöiden kunniapaikalle ja työelämässä tapahtuu pian selvä siirtymä uuden visionäärisen tiedonmuodostuksen hyväksi. Pyrimme käsittelemään kokonaisuutta yleisten maailmanlaajuisten ajatusvirtausten ja suuntausten tasolta yksittäiseen yliopiston valistusohjelmassa kokeiltavaan koulutuskäsitteeseen saakka. Pääasiallinen huolenaiheemme on se, että opetuksen ratkaiseva merkitys nyky-yhteisöt kriiseistään pelastavana välineenä on kyllä tunnistettu, mutta suuntaviivoista vastaavat eivät ole sitä vielä täysin tunnustaneet. Heidän ajattelunsa on yhä vanhojen politiikkojen ja uskomusten pauloissa. Mielestämme on välttämätöntä luopua perinteisistä ajattelutavoista, jotta syntyvät tietotaloudet saataisiin toimimaan systeemisen innovaation puitteissa.